Takaisin kiinni liikuntaharrastukseen – näin onnistut

Femmeworksin Jenny, Roosa-Maria ja Janina pöydän ääressä Relove-liikkeessä

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että työ imaisee mukaansa totaalisesti ja havahdut ajan mittaan siihen, että aiemmin tutut liikuntarutiinit ovat vain kaunis muisto? Tai ehkä elämäntilanteesi on kokenut myllerryksen ja arjen tutut rutiinit ovat menneet kokonaan uusiksi. Olipa syy mikä tahansa, voi liikuntarutiinien luominen tai niiden uudelleen herättely tuntua hankalalle.

Olin viime kesänä vastaavanlaisessa tilanteessa: työpaikan vaihdos oli vienyt mukanaan, ja liikunta oli ajan mittaan jäänyt vain satunnaisten lenkkien ja salitreenien asteelle. Toimistotyötä tekevänä tämä alkoi näkyä pian esimerkiksi niska-hartiaseudun oireiluna. Niskakyhmy kasvoi kasvamistaan ja olo oli tukkoinen. Pakko tehdä asialle jotain! Mutta miten tässä lähtisi liikkeelle? 

Netti on pullollaan ohjeita ja vinkkejä, joilla liikuntaharrastukseen pääsee uudestaan kiinni, mutta useissa niistä puhuttiin pitkälti treenitehoista ja -kerroista, tai siitä, kuinka kasvattaa vastusta hiljalleen jne. Ei oikein sytyttänyt. Kaipasin konkretiaa – toimivia työkaluja rutiinien palauttamiseen. Ystäväni vinkistä tutustuin Girls gone strong sekä Strong strong friends -sivustojen sisältöön ja muun muassa sieltä sain kaipaamiani konkreettisia työkaluja asian työstämiseen. Nyt, kahdeksan kuukautta tilanteeseen havahtumisesta, on tapahtunut selvä muutos: salitreenejä tulee 3–4 viikkoon ja kävelylenkit päälle. Havaintoihini perustuen koostin  vinkkilistan liikunnan (uudelleen) aloittamisesta. Toivottavasti listasta on apua aiheen kanssa kamppaileville!

  1. Oikeaa hetkeä ei tule

Yksi syy sille, miksi liikunta saattaa unohtua on ajatusharha siitä, että ”kohta olisi parempi hetki” ja ”aloitan salitreenit kun saan tämän projektin valmiiksi”. Nimittäin aina tulee jotakin uutta ja kiireistä, joka varastaa huomion. Aina. Oikea hetki aloittaa on vain ja ainoastaan nyt. 

  1. Aikatauluta 

Tähän voi hyödyntää työelämästä tuttuja projektinhallintataitoja, kuten aikatauluttamista. Kirjaa liikunta kalenteriisi. Samalla kun kalenteroit työtehtävät ja muut menosi, varaa aikaa myös liikunnalle. Tutkaile resursseja kriittisesti ja ole järkevä: jos elämäntilanteesi on todella hektinen, sinulla on perhe ja niukasti aikaa, ei ole välttämättä realistista tavoitella samaa treenimäärää kuin esimerkiksi sinkkuna elävä kollegasi. Pari kertaa viikossa on loistava alku ja määrää voi kasvattaa hiljalleen. Pääasia on, että lähdet liikkeelle.

  1. Tee edes jotain

Joskus tulee hetkiä, kun pelkkä ajatus liikkumisesta tuntuu vastenmieliseltä. Ei huvittaisi yhtään, onko pakko? En halua mennä salille enkä lenkille ja kainalot hikoavat jo pelkästä työprojektin deadlinen miettimisestä. Näissä tilanteissa koetan tsempata itseäni ajatuksella, että tekee edes jotain. Menen salille ja teen edes sen yhden liikkeen tai yhden sarjan. Usein tympeys helpottaa tehdessä. Jos joku viikko onkin niin, että treenejä tulee vähemmän, on se täysin ok. Treenejä ei kannata skipata myöskään täydellisyysharhaan kävelemällä: kerran en ehdi tällä viikolla käymään salilla kolme kertaa, en käy ollenkaan. 

Myös pikainen kävely illan hämärässä on erittäin hyvä ratkaisu kiireisiin päiviin – kunhan tekee edes jotain. Allekirjoitan täysin lausahduksen ”tehty treeni ei v*%^$a”- oletko samaa mieltä? 

  1. Ystävät

Jos suinkin mahdollista, kannustan hankkimaan treeniseuraa. On paljon korkeampi kynnys skipata treenit kun ne on kaverin kanssa sopinut. Jos lähipiiristä ei löydy ketään, jota kysyä mukaan, kannattaa miettiä, olisiko työpaikalla joku, joka lähtisi kaveriksi. Ehkä hänkin on pohtinut samaa?

  1. Sinä päätät

Mietin kovasti, miten saisin muotoiltua tämän inspiroivasti, mutta en taida nyt onnistua siinä: aikuisuus on välillä aivan hemmetin tylsää. Tarkoitan tällä sitä, että vastuu asioista on itsellä. Se pätee myös liikkumiseen: onko se prioriteetti ja kuinka korkealla listallasi? Varaatko sille aikaa vai luovutko siitä ensimmäisenä? Jos näin, miksi? Tätä kun tarpeeksi pyörittelee, ollaankin arvokysymysten äärellä. Myös päätös jättää liikkumatta on päätös ja sen tekee jokainen itse. Kuten yhdysvaltalainen kirjailija ja multitalentti Mel Robbins on todennut: “You need to kick your own ass.”

Mitä ajatuksia näistä heräsi? Lisäisitkö listaan jotain – kirjoita se alle!

Vilma Henriksson
Katja Oksisto

Femmeworksin bloggaaja

Kerrothan meille, jos pidit tästä tekstistä – voit antaa sille taputuksen.

Tutustu myös muihin blogiteksteihin

Vieraskynä: Voiko omaa uraa suunnitella?

Urasuunnittelu-termi voi herättää ristiriitaisia ajatuksia: Voiko omaa uraa suunnitella, kun kaikkeen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa? Kannattaako suunnitelmia tehdä useamman vuoden päähän, vai olisiko parempi antaa elämän kuljettaa?

Työt tökkii – mikä avuksi?

Femmeworksin kuluvan kauden teemana on ollut työn merkityksellisyys. Vilma kirjoitti aiheesta osuvasti ja havaitsi, että loppujen lopuksi merkitys lähtee rakentumaan yksilön arvoista käsin. Tiedämme, että merkityksellisyyden kokemus auttaa viihtymään töissä ja lisää hyvinvointia. Kun työ on mielekästä ja merkityksellistä, on tuottavuuskin parempi. Aihe herättää välillä soraääniä: ei se työpaikka mikään huvipuisto ole, kuulkaas! Jurottajille tiedoksi, että työn merkityksellisyydestä ja työssä viihtymisessä ei ole siitä kysymys, onko töissä mahdollisuus pelata pingistä. Ja tiedättekös, joidenkin työpaikka on huvipuisto.

Merkitystä merkityksettömään – Näkökulma Simon Sinekin Find Your Why’sta

Olen aina ajatellut, että haluan työni tuntuvan merkitykselliseltä. Mutta ei minusta tullut lääkäriä, sairaanhoitajaa tai palomiestä – kuinka edes voisin tuntea työni merkitykselliseksi? Erityisesti vallitsevassa maailmantilanteessa olen myös kyseenalaistanut työn merkitystä elämässä yleensäkin. Yhdessä päivässä se kaikki voidaan kuitenkin viedä pois, ja olemme etuoikeutettuja voidessamme edes jollain tavalla keskittyä vaikkapa töihin tai opiskeluun tälläkin hetkellä.

Leave a Reply